Pohdintaa Kotikolosta

Tämä on se kohta mettää, jossa viimeistään alan ajatella, miten hienoa siellä on...

Voinette päätellä, että emäntä on päässyt yli kyykammostaan ja ollaan taas käyty plikkojen kanssa mettässä kuntoilemassa.
Tuo mettä on kyllä tavattoman upea, helppokulkuinen ja tilava!
Ollaan juoksuttelujen jälkeen vielä muistettu hiukan jumppaillakkin, eli uskoisin tekevän pelkästään hyvää plikkojen lihaksistolle. Toki hieronnatkin pitäs silti ajottaa taas johkin väliin...

"Mennään jo!"

Kipparajono

Alppitorvet kajahtaa!

"Mihis jäit, mennään jo!"

Plikat nauttii - ja niin kyll emäntäkin.
Oon myös erityisen ylpeä siitä, miten hienosti plikat tuolla painattaa ja kuuntelee ohjausta. Ei haittaa, vaikka muutakin porukkaa - koirallistakin - näkys, kyll nää tulee käskystä toiseen suuntaan. Kenties joskus osuu leikkikaverikin kohdalle?
Romista vielä senverran, että on petrannut, eikä enää yritä taukoamatta syödä keppejä ja jos kepin ottaa, luopuu siitä mukisematta, kun käskee. Ennenhän tämä oli ihan oikea ongelma, kun jokainen keppi ois pitänyt ottaa suuhun ja nimenomaan SYÖDÄ. Vatsa ei seuraavana päivänä tykänny hyvää... Mihin lie on tämä tapa jäänyt, mutta jääköön ja menköön!

The Kumiankat in The Kylppäri

En muista, olenko aiemmin jo tuon kuvan laittanut, mutta se sopii seuraaviin pohdintoihin.

Ollaan nyt asusteltu tässä about 3½ kk ja aika paljon oon jo saanut aikaiseksi semmoisia pieniä suuria juttuja, joita olen tänne halunnutkin.

• Vaatehuonetta pitäisi vähän taasen siivoilla ja varastoon viedä jotain kamoja. Talvivaatteet ja osa kengistä on yhä Äitellä, mutta eiköhän ne tässä syksyn aikana tänne kulkeudu.
  Ajatuksena olisi myös hankkia jonkinmoinen arkistokaappi, johon saisi työpapereita kätevästi säilöön.
• Osa tauluista ja koriste-esineistä on jo seinillä/esillä, mutta muutama valokuva on vielä kehyksiä (tai niiden vaihtoa) vailla ja vasta etsimässä lopullista paikkaansa.
  Kunhan arkistokaappi saapuisi, saisin myös video/DVD -kirjastoani muutettua tänne...
  Plikoille olen suunnitellut teettäväni joululahjaksi kaverilla mittatilauksena juuri tuohon "petinurkkaukseen" sopivan pedin. 
• Köökistä puuttuu maustehylly ja jonkinmoinen teline talouspaperille. Lisäksi siivouksessa rikkoutuneet työtasovalaisimet pitäisi korvata uusilla jossain vaiheessa. 
• Kylppärissä oon jollain tapaa saanut ehkä eniten aikaseksi. Löytyy kaapistot (jotka muuttaessa puuttui täysin) ja nuo kaakelitarrat antaa heti lisäilmettä. Mietinnässä olisi jonkinmoista sisustusta myös seinillä, mutta koska vuokrasopimus kieltää reikien tekemisen, niin vaihtoehdot rajautuu aikalailla maalaamiseen tai tarrasomisteisiin - kallistun tarrojen puoleen.
  Laskin myös tässä aamulla, että jos joskus niin päätän, niin saan kyllä kylppäriin oman pesukoneenkin mahdutettua - toistaiseksi moiselle ei kyllä ole vielä tarvetta. 
• Eteinen kaipaa vähän somistamista ehottomasti, mutta erityisiä ideoita ei ole vielä ilmaantunut... Kalustus on hyvä ja toimiva, arkkupakastin ja plikkojen kamppeet mahtuu hyvin - nämä on tärkeimmät. 

Monihan olisi maalannut, vaihtanut tapetit ja kaikkea muuta semmoista, mitä en ite ees osaa kuvitella, mutta minul on hyvä näin. 

Kaikista parasta on se, että vaikka pelkäsin kovasti ikävöiväni Kotiin tai että ahristuvani neliömäärän vähenemisestä, tämmöistä ei ole fiiliksiin kuulunut. 

Itseasiassa oon monesti ajatellut, että täähän on kuin oma huone, mutta kaikilla mukavuuksilla! Ja ei, tää ei tunnu pieneltä lainkaan. 

Muistan, miten kävelin huhtikuussa asuntonäytöstä kotiin ja koko kilsan matkan pohdin vaan, kuinka kämppä oli paljon pienempi kuin luulin... Se tuntuu hassulta ja ihmettelen, miten tarkkaan muistan niin monta yksityiskohtaa tuosta 10 minuutin talsimisesta. 

17.8.2012 - Birke & Romi Tallinnassa

Törmäsin vanhaan kalenterimerkintään meidän viime vuoden Vironreissusta... 

Kaiken sen jälkeen tapahtuneen jälkeen tuntuu, ett siitä ois niin paljon kauemman aikaa. Niin hirveän moni asia on kääntynyt päälaelleen. Vasta vuosi, ei mene jakeluun. 

Syksy oli musta, talvi oli pitkä, kevät toi isoja ja yllättäviä muutoksia. 

Kesä ei ollut helppo, mutta se on ollut hyvä. 

Ei elämä täydellistä ole - eikä siitä sellaista koskaan tule - mutta nyt ootan syksyä. Lähipiirissä on ollut senverran epäonnea, että oon ihan älyttömän onnellinen siitä, että kaikki on perustaltaan hyvin ja ollaan terveinä ja saadaan harrastaa ja edetä. 

Syksy tulee, peltokausi saa taas uutta pontta, tulee ruska, helteet ei enää rajota liikuntaa - jep, kesä oli hyvä, mutta tulkoon syksy (kurakeleineen päivineen)!