45 tuntia Suomen huippujen seurassa

Liput liehuu... Ilmassa oli selkeesti suuren urheilujuhlan tuntua!

Viime viikot on kuluneet aikas tehokkaasti töissä ja talkoohommissa. Omat koiruudet on siis valitettavasti olleet vähemmällä huomiolla, mutta onneksi pääsen asiaa nyt korjailemaan...

Mutta niin, viime torstai-iltapäivästä sunnuntaiyöhön emäntä oli Kaupin Urheilupuistossa talkoilemassa Palveluiskoirien SM-kisoissa kiskantätinä. Kotona kävin oikeastaan vaan nukkumassa (plikat oli Äitelläni hoidossa).
Neljään päivään mahtui arviolta 45 tuntia hommia ja iltasin oli takki aika tyhjä, mutta kyllä sitä vaan joka aamu reippaana alotti hommat hyvän asian ja oman seuran puolesta! Pakko vielä kertaalleen KIITTÄÄ mahdollisuudesta osallistua näihin karkeloihin - ei siellä kaikkee nähnyt, päivät oli pitkiä ja väsytti, mutta seura oli loistavaa ja kokemus oli oikeasti todella hieno!

Jotain sieltä tarttu mukaanki - Sporthundin purupatukka ja the virallinen kisalippis. 

Tässä "minun kiska" sunnuntai-iltana jo suurimmalta osin purettuna...

Tavallaan on jo ihan ikävä tuonne takaisin...
Vaan ei se olis samallainen, ko viime viikolla. Se oli jotain hienoa. Oikeesti. Enkä nyt puhu upeista suorituksista ja kiiltävistä pokaaleista (vaikka toki niitäkin löytyi!), vaan siitä hengestä, mikä paikanpäällä oli. Se on jotain ylihienoa.

Muttaniin, ollaan me taas vähän aktivoiduttu!
Torstaina muistuttelin plikoille, miten pyöräily menee. Romi meni hienosti, mutta valjaissa vähän tartti kangerrella, kun taas Birkellä meni eka puol kilsaa kiljumiseen ja huutamiseen - jouduin ohikulkijoillekki ihan sanoon, että sillä on KIVAA, siksi se huutaa. Krhm. Mutta teknisesti molemmat kulki hienosti. Uusia lenkkejä ootellaan!

Birke & kieli jäähkälenkillä pyöräilyn jälkeen

Inventoin (lue: siivosin) reenikassin... 

Tällä viikkoo ollaan tosiaan aktivoiduttu taas vähä reenienkin suhteen.

Tiistaitodet meni hyvin.
Romi oli jälleen hyvin pätevä, paikkamakuunkin teki rauhallisesti, hiljaa ja hyvin, vaikka olin täyden matkan päässä ja paikalla oli NU-merkitkin.
Birkelle saatiin ryhmäpaikkamakuu ilman häiriöitä, yleistä reenittelyä sekä hyppyä liikkurilla - päästiin puuttuun virheisiin, eli just sitä mitä haettiinkin.

Eilen oltiin jäljellä. Sateessa.
Lyhyestä virsi kaunis:
Birke ajoi suoransa katkotta, pysyi jäljellä mielestäni hyvin (ja jos ajoi hieman sivussa, korjasi itse hyvin) ja söi makkaranpalojakin paremmin ko uskoin. Mutta se nenä, se on vaan aikasta korkea... Toki alusta ei varsinaisesti auttanut tällä kertaa asiaa, mutta silti. Pitää seurata, alkaako nenu syventyä, kun ruokaa alkaa löytyä vai pitääkö pohtia muita keinoja. Aikaa kuitenkin on, joten pysytään tässä tekniikassa nyt kuitenkin.
Romille kulmareeni (VIHDOIN sellainen, jota oon yrittänyt saada aikaseks, mutta onnistunu aina toheloimaan jotain) ja se todisti sen, mitä oon tässä vähän epäillytkin... Muuten menee hienosti, tarkasti, syvällä nenällä ja mahtavalla motivaatiolla, mutta kulmat - niissä Romille ei ole selvää, miten ne pitää ratkaista. Noh, en ole niitä varsinaisesti kouluttanutkaan ko muutaman hassun kerran koittanu. Muuten alkaa olla siinä vaiheessa, että ennen koetta tarvii lähinnä jälkiin pituutta lisää sekä opettaa ne kulmat. Ihan jees siis, suunnitelmia on jo tehty..

Muihin kuulumisiin luettakoon. että arkkupakastin sai eilen vihroin täytettä KennelRehun autolta ja Birke olisi todnäk nyt juoksussa, jos olisi. Käytöksessä on pieniä viitteitä siihen, että vähän taitaa joku hyrrätä.

Ensviikolla oiskin sitten vähän kaikenmoista erimoista pientä jännää tuloillaan, niitä ootellessa...