Nenäilyistä

Eilen käytiin pitkästä aikaa (sitten kevään) yhdellä pellolla, joka oli puitu, mutta kasvoi kyll jo 15-20 cm rehua...
Tiistaina käytiin toki tekemässä todetkin ja ne meni aikas mukavasti, mutta nyt en niistä meinaa kirjotella, vaan keskityn peltohommien puintiin.

ROMI

Koska viime viikolla kävi ilmi, etten ole tullut opettaneeksi Romille, miten haluan sen kulmat ratkovan, oli eilisen aiheena tottakai kulmienratkomisen opettelu. Lauralta sain tosi hyvät neuvot ja niksit asiaan, ja kun tähän lisättiin minun tuntemus Romin käytösmalleista, saatiin aikaan just loistava reeni!

Ja kutakuinkin näin se meni:
Pituutta n. 150 m, vanheni about tunnin.
Kävelin 15 askelparin suoria, sitten astuin reilun puol metriä suoraan jompaankumpaan sivuun. Kohdan merkkasin Lauran hienoilla "merkkikivillä" joita meinaan itekkin tehdä jokusen. Näitä sivuaskelia tuli yhteensä viiteen kohtaan.
Ekasta namitin 5 vikaa ja katkon ekan askelen - Romi pohti, mutta kun eteenpäin ei päässyt, ratkoi hyvin.
Toka kohta oli täysin namiton - ratkoi itse, meni hyvin.
Kolmannessa oli vikalla nami, katkon jälkeen 5. nami - tämän oikoi suoraan namille (kuten vähän aattelinkin tekevän).
Neljännessä oli vikalla ja ekalla nami ja namikasa viel 5 askelen jälkeen - tämä hyvä.
Viidennen vikan namitin samoin ko alun - meni hyvin.
Lopussa ei ollut esinettä, vaan ruokakippo, jonka kyllä ilmaisi hienosti.

Täydellisesti ei mennyt, mutta heti hoksasi homman idean ja alkoi tarkistaa sivuilta, mistä se nami löytyy!
Muutama toisto näitä niin, että vikalla ja ekalla on nami ja sitten viel vahvistukseksi namikasa, niin uskon, ett päästään hyvin nopsaan eteenpäin.
Pakko myöntää, että Romi on vaan ihan super jälkikoira! ... harmi, kun ohjaaja tajuaa sen tosissaan vasta tässä vaiheessa, mutta eikun vaan kokeita kohti, alottaen BH:sta...


BIRKE

Birkelle tein suoran, jossa ainoat namit oli paalulla. Patukoita suoralla oli (hieman piilotettuina) 5 kpl, lopussa ruokakippo.
Pituutta tuli n. 125 m ja vanheni noin tunnin.

Matka ekalta patukalta tokalle oli enemmän työmoodissa (vetikin jopa vähän, vaikkei se ole Birkelle tyypillistä), muttei silti sitä, mtä haettiin...
Muuten eteni kyllä, mutta korkealla nenällä (alusta ei varmasti auttanut asiaa) ja heitti sijaisille (=naukkaili ruohoa). Lopun ruokakipon ilmaisi hyvin.

En ollut tyytyväinen, joten tein vielä lyhkäsen 2 patukan jäljen.
Pohdittiin, että lähetyksissä minun voisi olla hyvä hetsata Birkeä oikeasti ettimään niitä patukoita. Ajan myötä kyseessä olisi sitten jo ihan suora patoaminen, jonka tiedän Birkelle antavan sitä poweria.
Korjausjälki meni paremmin, mutta ei superisti sekään.

Toistoja vaatii tämä asia - sanoohan sen järkikin - mutta ohjaaja ois niin malttamaton...
Kun verrataan viime kesän ilmaisun opetteluun, meno oli ihan samanmoista - syötiin ruohoa, otettiin painetta, mutta joka kerta prosessoi, oppi ja petrasi seuraavalla kertaa. On nyt vaan siis jaksettava luottaa siihen, että kun vaan tekee, Birke alkaa toimia.
Ja aikaahan meillä on!
Kun asenne saadaan luotua patukoilla, voidaan saaliille patoaminen lopulta yhdistää esineille ja purkaa palkkaleikkiin - tai näin uskon. Nyt pitää keskittyä vaan yhteen asiaan ja tehdä siitä Birkelle superi ja mustavalkoisen selkeä juttu. Asenne tulee, kun sen eteen malttaa tehdä töitä.



Mukavaahan tässä on se, että nyt hahmotan selkeämmin taas sen, mitä laji vaatii ja missä minun koirat on koulutustasoltaan ja millaisia ERILAISIA ongelmia niillä on ratkottaviksi...
Eilen olin jo valmis myöntämään, että Romin jäädessä joskus eläkkeelle, ei minulle jää jälkikoiraa lainkaan, mutta maltetaan nyt mielemme, jatketaan harjotuksia ja kahtotaan, mihin ne meitä viekään.


PS.
Romilla on tällä kaudella ajatettu lähes viisinkertaisesti enemmän jälkiä kuin viime kaudella...
Ja Birke on nyt jo (syyspeltokauden vasta alkaessa) ajatettu yhtä monta jälkeä kuin viime kaudella yhteensä.