Ihmetysihkutuspohdiskelua

Tänään oltiin taasen BH-ryhmän reeneissä!
Romillahan siellä reenipaikka on, mutta Birke pääsi taas vähä hengaileen ja "sosiaalistuun". Birke teki myös pienen seuruupätkän tosi pätevästi tänään pihassa - MUTTA tämä on ROMIN postaus, joten saksalaisesta enempi sitte ensviikolla varmaankii...

Tänään aiheina olivat:

1. ilmoittautuminen
2. BH-jäävät ihmiskujan läpi
3. paikkamakuu häiriössä

Ilmoittautumista otettiin viime tiistaina ja sitä edellisestä kerrasta onkin sitten varmaan melkein vuosi aikaa...  Tokon luoksepäästävyyshän ei Romille ole mikään ongelma, kun hää saa huomiota, mutta ilmoittautumisessa on aina ottanut pannuun, kun ohjaajaa puhutellaan ja pitäs oottaa hiljaa!
Tiedetään, ongelmahan ois ollu jo paaaaaljon aiemmin helposti korjattavissa, kun vaan viittis, mutta jostain syystä nyt vasta viimeisen vuoden aikana, oon alkanu vähän erilailla panostaa Romin tottisteluihin. 

Mutta niin, tiistaina otin ilmon kolmesti, kahta ekaa siis korjasin. Tänään mentiin ilmoon (kainalopalkalla), Romi ei ottanut perusasentoa, vaan seisoi ja katsoi. Käskyllä sivulle ja siinä se! OHO! 

Toistoja lisää ja palkat piiloon, nii ihan oikeesti saadaan tää koevalmiiks varmaan aika pienellä vaivalla! 

Koska seuruuta henkilöryhmässä on nyt muka jankattu, aattelin vaihteeksi ottaa henkilöhäiriön BH-jääviin ihmiskujan muodossa. 

Itse ihmisistä Romi ei ottanut häiriötä tai paineistunut (noh, ei se mikään tiivis kuja ollut, mutta erilainen tilanne kuitenkin), mutta heittää seuruun lähdöissä sijaisille ja alkaa ravistella. Noh, sitten vaan (koetilanteessa tai reeneissä) otan käskyllä uudestaan sivulle ja jatketaan, nou problem, mutta alotuksessa teki taas tän (hmm, oisko sittenkin ollu pieni reaktio ihmisiin?). Korjaus ja jatkui oikein mallikkaasti, ainoo miinus oli maahanmenokäskyn ennakointi - pitää siis reenata välillä käskytystä viiveellä, sillä täytyyhän kokeessakin hetko oottaa!

Luoksetulosta oon nyt niiiiiiiiin ylpee! Säännölliset kenttäreenit yhdistettynä eteentuloihin esim. mettälenkillä on selvästi tehneet tehtävänsä ja plikka tekee innokkaasti, hiljaa ja tulee suoraan! Jeee!

Sivussa tuli sit kuitenkin otettua vähän sitä henkilöryhmääkin ja sekin meni mukavasti (pari kertaa korjasin isommin) vaikkei tainnu olla ees kainalopalkkaa... 

Sitten se paikkamakuu. 

Ohjaaja meinas alkaa säätään ja valkkaileen tallattua paikkaa, ettei Romi söis lunta, mutta onneks Hanna oli heiluttamassa raippaa (kiitos vaan Hekla, kun oot onnistunu tartuttaan ton lausahduksen!) ja laittoi ohjaajaa ruotuun ja "ihan vaan nyt laittamaan sen koiran siihen paikkamakuuseen"! 

Noh, siihen jäi, mie talsin ihmisryhmän vierestä 30 askelen päähän ja odottelin jonninaikaa... Kentän ulkopuolella haukkui koira ja kentän keskiosassa (me reenittiin etukolmanneksessa) reeni koirakko. Vaan eipäs syönyt Romppis lunta, ei piipannut eikä noussut! Hieeeeeeeno Romp-Romp! Kestoa tässä ei tainnut olla ko alle minuutti, mutta Hanna on kieltänyt minua laskemasta, joten en tiedä... 

Niin, että hyvät oli reenit!

Seuruutusta Majalla, maaliskuu '11

Oon tässä nyt paljon pohtinut ja ihmetellyt sitä, miten ollaan yhtäkkiä voitu edetä seuruussa, luoksetulossa, ilmoittautumisessa ja ennen kaikkea siinä paikkamakuussa näin hurjasti!?!

Varmasti oma asenne ja ymmärrys on Birken kanssa plärätessä kehittynyt - Birkkis kun on tosiaan tyypillisempi ja helpommin ohjattava harrastuskoira kuin Romi - mutta pakko on luoda ajatuksia myös reenien suunnittelun suuntaan. Oon nyt suunnitellut etukäteen, mitä reenataan ja miten ja tämä on tehnyt ihmeitä minun itseluottamukselle ja habitukselle kentällä! Romi taasen lukee minua ja reagoi aina vahvasti, joten oma varmuus = Romin varmuus. 

Ja ajatella, että tän koiran kanssa olin vielä vuosi sitten ihan valmis siirtyyn harrastuksista liki eläkkeelle...

Romin, joka on ihan jumalattoman hyvä jäljellä, vaikken oo sitä oikeesti viel sinne ees koulinut!

BH viel plakkariin ja sitte mennään... En tiedä, onko tää nyt jotain pelkkää hyvien reenien euforiaa, mutta just nyt ihan oikeesti uskon siihen, että meillä ois mahdollisuus saada se FH1! Ja TK1 tulee tottakai! 

En oikein meinaa uskaltaa sitä tähän kirjottaakaan (siksi jätän koiran nimen lopusta pois ja tyydyn vaan mielikuvaan, juu, oon taikauskonen!), mutta C.I.B. TK1 BH FH1 ois ihan megamagee... Namnam... 

Eli eikun lisää suunniteltua tavoitteellista reenaamista ja vauhdilla kohti kevättä!