Alisella

Tadaa!

That's right! 

Siinä meni näin kauan, mutta tänään plikat pääsi ekaa kertaa yhdessä jäälle juoksenteleen!

Ja meinaan siis ihan oikeesti aivan ekaa kertaa YHDESSÄ. Miksikö?

Noh, ekana yhteisenä talvena oli Birken juoksu just jäiden kantoaikana, tokana talvena oli Romin toinen polvileikkaus ja (jollei muisti petä) aika heikko jäätilanne (oon neuroottinen asian kans, tiedän) ja kolmas - eli viimetalvi - meni sitten Birken mammalomaillessa Pirkkalassa... 

Alkuun oli ilmassa hieman "paimennusta"...

Aluksi - kuten arvasinkin - Romi muistutteli Birkelle siitä, että hän on se vanhempi. Hetken Birkkis sitten "murjotti" minun kintereillä, muttta pian meno 

... näyttikin jo tältä!

Polkuja Alisella oli nyt vähän harvakseltaa, mutta hankikin oli melkoisen pehmeää, joten sen lävitte pystyi kans kulkemaan ilman isompaa vaivaa.

Romin kiitonäyte

Yhdessä kohtaa vähän narisi (todnäk vaan paksun jään päällä olleen veden päälle jäätynyt jääkerros) ja emäntä sai ylimääräsiä sydämentykytyksiä... 

(Juujuu, pelkään avantoja, tiedetään.)

Eli mentiin sitten kulkemaan polulle lähemmäs rantaa...

Birke tykkää haasteista...
"Mä tahtoa tämä keppi!"

Romi ohjeistaa ja Birke operoi. Hetken päästä myös Romi oli operoimassa.

Tarkotus oli tarpoa jäällä semmoset puolisen tuntia. Kun oltiin tehty "kierroksemme" oli vielä aikaa jäädä hetkeksi hillumaan.
Hirveästi porukkaa siellä ei ollut, mutta yksi cockeripoika ois kovasti ollu kiinnostunu plikkojen touhuista - ääntähän näistä alppitorvista lähtee, kun innostuu ja on kivaa!

Yks spurtti tuonne ja takas... 

"Täältä peseeeee!"

Ja sinne meni, tuli takasin ja suhahti ohi...
Emännän käännös suhahdussuuntaan!

"Hei, me on uitu täsä!"

"Minne sä jäit?"

Nyt on sitten olleet appenpappenit kohtalaisen väsyt...
Ihana ko toiset tuhisee tyytyväisinä.

Nää on niitä talven parhaita juttuja!