TiistaiTodet

Eilen pääs taas Majalle - jee!


Romin kanssa...

käytiin kentällä yhteensä kolme kertaa. Ekat kaksi tehtiin Korrin viresana -ehdollistamista. Ekassa satsissa 3 ja tokassa 2 kertaa. Ekalla kierroksella mielestäni tuli jopa kerran sivulle oottamaan, mutta tokalla kiekalla sitten taas ei. Noh, tää oli vasta toka reeni tätä, joten harjotukset jatkuu!

Kolmas kenttäkerta oli sitten paikkamakuuta. Lenkkimoodissa kentälle ("paikkamakuu on tylsä liike, ei se ole 'tottista'") ja käskytin maahan. Nameja purkkiin ja etusten väliin. Hengailin siinä jonkin matkan päässä, appari käski millon kääntyä, kehua, torua, kulkee koiran ympäri, käydä palkkaamassa taskusta nameja maahan. Yleisesti Romi oli hyvässä rauhallisessa mielentilassa. Väliin piippasi ja heti, jos 'ei' oli liian voimakas, reagoi kyllä - oma käskytys on siis todella tärkeä (kuten tiesinkin, oon ihan omilla häseltämisilläni sössinyt tän liikkeen silloin vuosia sitten), jämptisti, muttei yhtään liian kovasti ja perään aina kehu, kun korjaa. Ihan peruskauraahan tämä on, ei sitä käy kieltäminen.
Kerran jopa haukahti komennushaukun, mutta kiellolla lopetti moiset. Tästä nyt näkee sitäkin, mitä on porukassa puhuttu, ettei Romi ole niin herkkäkään, mitä toisinaan kuvittelen. Herkkyys ja paineet on tulleet ihan siitä, kun mie oon menettäny hermoni.
Tämä oli paras paikkamakuureenimme sitten - noh, en edes muista, koska ois ollu näin hyvä fiilis molemmilla!


Birkelle suunnittelin...

Tottakai sitä seuruuta niin, että ohjaajan käsi liikkuu mukana, ja lisäksi seisomista ilman apuja ja luoksetulon sivullesiirtymisiäkin on syytä syynätä nätimmiksi.

Seuruu meni tosi hyvin. Aika vähän joutu avittaan, ettei kahtele takavasemmalla heiluvaa kättä, mutta nopsaanhan tuo hoksaa. Kainalopalkasta oli kans jeesiä.

Seisomisia tehtiin takapalkalla patukan kanssa ja apparin mukaan meni hyvin, vaikkei käsiapuja tullutkaan. Hyvähyvä, tosin lisää varmuutta pitää viel tulla.

Lisäksi ottelin ekan pienen piilopaikkamakuun ihan vaan yleisen vaihtelun ja testaamisen takia, eikä siinä ollut mitään sen kummempaa. Ei kokoaikaa piilolle kahtellut, mutta suurimmaksi osaksi ja ihan levollisen tarkkaavaisena makoili. Myöhemmin ottelin viel autojen välissä pienen paikkamakuun niin, että Birkellä oli suora näköyhteys kentällä leikkivään pentuun ja siellähän se nökötti, kun oli kerran sanottu.

Luoksetulon eteentulo on jo tovin ollut siisti ja aika suora, mutta ongelmana on ne sivullesiirtymiset, jotka tekee hyppykierähtäen - into on hyvästä, mutta välillä mennään jo törkeänkin puolelle, kun meinaa jopa sitoa vasemman jalkani etusillaan...
Näitä oteltiin lyhyeltä matkalta ja rauhoittuihan se. Pitää muistaa otella toistoja ja olla mustavalkoinen kehujen ja palkkauksen kanssa. Kokeessa ottaa tottakai aina erilailla kierrokset ja se näkyy Birkellä mm. tässä, mutta harjotellaan. Loppuun pitää vaan muistaa aina ottaa se luoksetulo läpijuoksuna, ettei ala ennakoida ja himmailla.


Toisinsanoen, eilen oli tosi hyvät reenit. Opittiin, edettiin ja - tää oli paras - oli mahrottoman hyvä fiilis!
Tänään onkin sitten jälkireenit "uudella" pellolla, can't wait...