Kevättä kohden!!!

Biibsin eiliseltä ravilenkiltä... 

Jippii!!!

Tänään käytiin rokotuksilla ja vuositarkeilla (ja toki Birken polvea kontrolloitiin samalla) ja kaikkea hyvää vain oli uutislistalla!

Juhalle piti oikeen muistuttaa, että leikkauksesta on vasta 2 kuukautta eikä kolmea - vissiin siis käyttää jalkaa jo varsin mukavasti. 

Riehumisia ja liukasteluja pitää yhä välttää, mutta jos Birke malttaa leikkiä nätisti, voi valvotusti antaa jo lelulaatikonkin esille. Ollaan tehty jo ihan vähän kaukoja ja noudon pitoa ja palautusta maton päällä, eikä näitäkään meiltä jatkossa kielletty, kunhan tehdään varovasti ja rauhallisesti! 

Birken polvet on siis ok ja Romin samaten, vaikka vasen takanen onkin vahvempi kuin oikea. Romin oikeaa polvea kuunneltiin, eikä Juhakaan (kuten ei Elinakaan) sieltä mitään ylimääräisiä rahinoita kuullut. Juha kuitenkin vinkkasi, että jonkinmoiset muutokset nivelpinnoissa ovat mahdollisia (Romi kuitenkin eli korjaamattoman polven kanssa kolmisen vuotta niin, että sen tiedettiin löysä olevan) joten mikäli puolierot eivät ala hieronnalla ja fysioterapialla tasaantua, voidaan harkita Cartrophen -kuuria myöhemmin. 

Birken jalan lihaskireydet ovat tasoittuneet selvästi - minkä huomaa käytöksestä ja liikkumisesta kotosallakin jo - mutta yhä keskitytään kuntouttamisessa liikunnan lisäämiseen, passiivisiin venytyksiin sekä hierontaan. Painonsiirtoharjoituksia voidaan ottaa mukaan, jahka liikuntaa lisätään, mutta pikkuhiljaa. 

Hienosti ollaan kuitenkin nyt aikataulussa ja Juha oli sitä mieltä, ettei tämä takapakki pitkitä varsinaista sairaslomaa (vaikka tokikin kuntoutus jatkuu vielä saikun jälkeenkin). 

Muuten plikat oli terveitä ja hyväkuntoisia.

Romi yllätti emännän ja väänsi heti alkajaisiksi haisevan vastalauseen vastaanottohuoneen lattialle (noh, hätä iskee silloin kun se iskee), mutta siivous oli onneksi helppoa, kun ruokana oli just eilen ollut luulihamursketta... 

Romppis ei tapansa mukaan välitä tuon taivaallista rokotuksista, mutta Birkestä on tässä aikuisiällä tullut vastarannankiiski, mitä neuloihin tulee... Missään nimessä ei pelkää eikä kyseessä ole kipureaktio, mutta neiti on yksinkertaisesti sitä mieltä, että Häntähän EI pistellä. Noh, emäntä ja lääkäri on eri mieltä, voivoi vaan. Ekaa rokotusta plikka ei edes huomannut, kun oli nappulaa naaman edessä, mutta tokat namit ehti hotkaista ennen piikkiä ja sitten se kiemurtelu alkoikin. Ei pärrää, saati ole muuten aggre, mutta kiemurtelee niin maan tautisesti, että yhdellä ihmisellä on haasteellista pitää paikallaan (vaikka onnistuu kyllä). Ja laitettiinhan se toinenkin piikki, plikalta ei kysytty. 

Tässä yhden illan KAKSARILENKILTÄ <3 

Mites sitten arki?

On tullut otettua askeleita eteenpäin sielläkin! 

Nyt ollaan jo pari kertaa käyty ihan kaksariLENKILLÄ, eikä vaan aamu- tai iltapissatuksella lähimettässä. Helpottaa arjen aikatauluttamista mukavasti. 

Pieniä rauhallisia TOKOn tekniikkareenejä on tosiaan aloteltu ja emännänkin koipi on jo työkuntoinen, eli lenkkeiltykin ollaan ahkerammin, vaikka pikkuhiljaa taas alotellaankin... Pitää laittaa paitti itelleen, myös plikoille pientä kuntokuuria, sillä molempien plikkojen painot oli lihasmassaan nähden aika korkeat: Romi 25,6 kg ja Birke 24,7 kg. 

Ajatus pätkii, mutta iloisia täällä nyt kovasti ollaan!

Homma etenee, enää viimeinen kolmasosa saikkua, fyssariaika varattuna ja kevättä kohti mennään kovaa vauhtia. 

Nyt pitää vaan jaksaa järjestää päivittäin aikaa Romin jumppiin, Birken venytyksiin, omiin jumppailuihin (mitä työfyssari ohjeisti alkuviikosta), pitempiin lenkkeihin ja hierontoihin sekä niihin aivojumppa-aktivointeihin, joista on sitten kentälläkin keväällä apua.