Where do we go from here?

26.8.2010

Ajattelin, että joko tulee kolmas huti, taikka sitten se kolmas kerta sanoo toden...
Eilen oltiin siis kolmatta kertaa oman seuran BH-kokeessa Romin kanssa.
Elokuussa 2010 homma kaatui kokemattoman ohjaajan liian suuriin apuihin sekä siihen, ettei oltu kumpikaan teknisesti valmiita.
Elokuun 2011 koeilmoittautumisen jätin väliin, koska reeneissä Romi teki jotain, mitä se ei ollut koskaan aiemmin (tai kertaakaan sen jälkeen) tehnyt - lähti luoksetuloa suorittavan luo.
Toukokuussa 2013 tekniikka oli kunnossa, ohjaajan hermot samoin, mutta koiralta ne pettivät, enkä voinut vaatia suorittamaan väkisin, vaan keskeytin kokeen.
Syyskuussa 2013 emme yhäkään näyttäneet sitä ihan todellista osaamistamme, mutta tilanne oli suosiollinen ja tekniikka tarpeeksi virheetön - hyväksytty tulos!!!

Vaikka kuinka yritin kuunnella, en vaan pysty muistamaan arvosanojamme tarkkaan.
Uskoisin sieltä löytyneen 2 x tyydyttävä, 2 x hyvä ja 1 x puutteellinen, mutta (tuomari Virve Köpän sanoin) yksi puutteellinenhan sinne mahtuu, eli A-osa hyväksytysti läpi!
Tässä vaiheessa tuli poru silkasta onnesta. Onneksi kuitenkin sain itseäni pidettyä edes hiukan kasassa.
Kaupunkiosuudessa ei oletetustikaan ollut mitään ihmeellistä, ihmisiä kävi vähän moikkailemassa ja hieman haukahteli.

Videokin tottisosuudesta kuvattiin - julkaisen sen tänne, kunhan sen saan - mutta sitä odotellessa voisin yrittää hieman kirjoitella siitä, mikä meni hyvin ja mikä sitten vähän normaalista poikkeavasti...
Arpaonni suosi meitä ja päästiin ekana suorittamaan. Tämä rauhoitti erityisesti ohjaajan mieltä. Lisäksi tiesin parinamme olleen koirakon hyväksi, joten sitäkään ei tarvinnut jännittää.
Hihnaseuruun eka pitkä suora oli ihan huuhaata, mutta jahka saatiin jonkinmoinen "täyskäännös" räpiköityä, niin Romi alkoi nousta ja petrata vauhdinvaihdoksissa. Käännökset ei kuitenkaan missään vaiheessa olleet niin hyviä, kuin osataan tehdä (tästä tuomari huomauttikin), mutta varmasti omatkin häsellykset vaikeutti niitä. Henkilöryhmässä meni ihan jees, vapaana stoppasi vähä haistelemaan tuttua tyyppiä. Vapaanaseuruu oli hihnaseuruuta parempi, muttei ihan priima sekään - parit haukahduksetkin tuli molemmissa kaavioissa.
Istumisliike muuten hyvä, mutta jäi johkin ihan muualle, kun stoppasin, ja tartti sitten sivullekäskyn toiston. Maahan ja luo oli hyvä muuten, mutta eteen tuli hieman vinoon ja sivulle sitten enempi vinoon.
Paikkamakuussa malttoi pysyä ehkä parin ekan pitkän suoran ajan. Sitten teki peruskoeRomit ja vaan nousi ja alkoi talsia minun suuntaan. Kutsuin luo ja laitoin hihnassa viereen maaten.

Hirmuisan vaikea on nyt tajuta, että tässä se nyt oli - ME TEHTIIN SE VIIMEIN!
Nyt voidaan vaikka käydä kentällä ihan vaan hillumassa ja keskittyä täysillä siihen, että saadaan Romi peltojäljelle kisakuntoon... Mikään ei enää oo meidän tiellä!
Oon yhäkin niin sanoinkuvaamattoman onnellinen. Kaiken sen jahkaamisen, pettymysten ja epätoivon jälkeen, nyt se on tehty. Me tehtiin se!