Jeaps. Just kun oon alkanu luottaan siihen, ett paikkamakuu alkaa sujuun, kun alkaa pysyyn, niin mitäs tekee Romps the päkäpää? - No "keksii" uuden ongelman!
 |
| "Jaa kukaa? Mä vai?!" |
Joo.
Alkuun luulin, että piippaus tulee vaan häiriössä, mutta ei, seKIN on täysin riippuvainen Romin mielentilasta. Hiivatin mielialakoira sanon minä!
Pitänee alkaa siis vähentämään välimatkaa entisestään, palkata vaan hiljaisuudesta ja tehdä nyt oikeasti kunnolla hommia, että saan Romin oikeaan mielentilaan aina tätä tehdessä.
Kyllähän se piippaa tietyillä kierroksilla myös seuruussa, mutta siinä en pidä sitä tän koiran kohdalla ongelmana (tottis ei ole se mein juttu eikä tavoitteet ole sen osalta yhtä korkealla kuin Birken kanssa), mutta paikkamakuussa se enteilee lähes poikkeuksetta haukkumista ja nousua. Phuuh.
Tänään suoritin mettäjuoksuttelun lomassa vähän kokeiluja...
Rauhottaminen onnistuu toisinaan, mutta vaatii toistuvaa rauhoittelua eikä poista nenäpilliä, jos kierrokset on alunperin olleet liian korkealla.
Koitin jopa haukutusta, koska huomasin, että vapaana ollessaan ja haukahdellessaan keskittyy käskyn saatuvaan paremmin, mutta ei, haukuttamalla ottaa kierroksia ja painetta - ei auta, pahimmillaan pahentaa. En olisi edes koittanut, jollen olisi huomannut, että itsekseen haukahdeltuaan on hetken terävämpi.
Koska olin jo aiemmin sitä mieltä, että jokin rutiini voisi olla tähän hyvä (rutiinilla sekä koiran että ohjaajan mielentila oikealle taajuudelle), yritin etsiä vähän myös sellaista... Saattoi löytyäkin.
Otan Romin sivulle, sanon "Hyssss" ja sitten käskytän maahan. Toistaiseksi pelasi ok ja piippausta oli vähemmän, mutta jatkoa kahtellaan...
Selvää on kuitenkin, että tähän pitää ehdottomasti puuttua!
Sitten kun vielä joku tulis kertoon, miten se tarkalleen tälle koiralle tehdään ja korjais tän vian ennenko ohjaajan usko koko hiivatin liikkeeseen (mitenniin vihaan paikkamakuuta?) menee taas täysin...
Tuntuu että koko TOKO/Tottis on yhtä mielentilan hakemista :D jota nyt vasta Tujun kanssa alan ymmärtämään.. joka meillä myöskin laajentui agilityyn. Mutta miten itse näen TOKOn/Tottiksen on että koiran kanssa ollaan yhdessä meidän kuplassa, koiralla ei ole omaa kuplaa eikä ohjaajalla omaa vaan yhteinen iso kupla.
VastaaPoistaAsia ilmaistuna reippaalla mielikuvalla:
Puhallat ilmakuplaa sinun ja koirasi ympärille, alkuun ilmakupla on pieni ja hieman heiveröinen mutta pikkuhiljaa hetki kerrallaan kupla kasvaa isommaksi ja isommaksi ja vahvistuu. Rakentamasi ilmakupla ei pärskähdä naamalle vaan pysyy ja kestää vaikka olisit 100m päässä koirastasi ja vaikka häiriönä olisi juokseva pupu. Kupla on sinun ja koirasi yhteinen jossa teette töitä yhtenä. Mutta mikäli yrität puhaltaa ilmakuplaa liian nopeasti se pärskähtää aina naamalle ja on aina heiveröinen.
Mitä siis yritän sanoa? Olet ollut ainakin Viin häiriönä seuruussa ja Tujua oot tainnu häiriköidä paikkamakuussa, se oli sitä meidän yhteisen kuplan kasvattamista vahvemmaksi. Kun koira kestää pahimman mahdollisen häiriön ohjaajan ollessa lähellä, jota nyt ei ikinä tulisi kokeessa vastaan = ihminen kaivaa maata koiran vieressä / hanska lentää / nami tipahtaa juuri koiran tassulle, ihminen kiljuu kuin hyeena jne. ja koira silti pitää katseen sinussa tapahtui häiriö sitten paikkamakuussa, seuruussa, noudossa taikka esteissä (itse vahvistan aina alkuun häiriössä koiran oikeaa toimintaa, saatan puhua todella hiljaisesti pitkät pätkät kuinka pätevä likka, todella upea typy ja kuinka hienosti on "käsky", todella hieno "käsky", onpa upea jne.. jos tekee virheen esim. katsoo muualle sanonkin, oho kuinkas sää nyt tollain hieman toruvaan sävyyn ja heti sen jälkeen taas kehun kuinka hienosti onkaan kun katse on taas mussa). Pikkuhiljaa vähemmän ja vähemmän puhun koiralle ja tämän jälkeen on aika kasvattaa välimatka ja testata kuplan pitävyyttä, mikäli se pärskähtää venytit kuplaa liikaa. Mutta myös jos jäät liian pitkäksi aikaa samaan vaiheeseen niin kuplasta tulee liian vahva eikä kestä venyttämistä :)
Tällainen punainen lanka on mulla koirankoulutuksessa :) Iso Kupla :D
Toki koiran mielentiloilla on suuri merkitys näissä kaikessa, paikkamakuu on rauha mutta silti aktiivinen liike. Kun taas esim. tokon luoksetulon pysäytykset pitää olla teräviä ja hyvin aktiivisia.. mutta niistäpä en sano sen enempää koska itsekin vasta opiskelen asiaa :)
Hyvä vertaus, kiitos! :)
PoistaIhan kyllä pystyn meidät siitä bongaamaan. Mikä meillä tuo haastetta on se, että en voi kehua sanallisesti - nousee liikaa ja alkaa lopulta nojata niin pahasti kehuihin, ettei yhessä vaiheessa seuruusta tullut mitään ilman kehumista :/ Siksi tuo minun zen-hengittelyni onkin niin vaikeaa, ois helpompi vaan puhella ja olla, muttakun ei voi ja sitten kun ei voi puhua, hermostuu/jännittää niiiiiin paljon herkemmin ja sitten onkin jo kupla rikki.
Mutta kyllä me vielä meidän kupla saadaan kestään, ollaan reenitty joka päivä lenkin lomassa tätä "paikkamakuun mielentilaa" ja mielestäni joka päivä oon oppinut lisää ja mennyt kokonaisuutena paremmin :)