Selityksen makua...

... mutta menköön!
Noiden edellisten videoiden pohjalta oon pohtinut. Kohtalaisen paljon.
Olen myös oivaltanut ja saanut hyviä neuvoja, kiitos asianomaisille!

Eilen käytiin Marittan ja Iita ja Heta -beussityttöjen kanssa pellolla tarpomassa ja tekemässä hommia...

Birkelle tein nyt säännöllisemmin ja runsaammin (mutta vain 1 nami per askel) namitetun U-jäljen.
Ohjaaja antoi enemmän tilaa koiralle ratkoa ja "hengittää" ja voi, miten helppo siellä oli perässä tulla! Kulmissa olisi voinut olla tarkempi, mutta mikä moodi!!!
Plikkahan otti ja meni hienosti, Birkeksi todella matalalla nenällä ja katkotta koko jäljen upeesti Töitä Tehden. VAU! Esineilmasu sitten ei taas ois oikeen napannu, mutta siihen ehditään vielä puuttua...
Aika H.Moilanen siellä liinan päässä seurasi ja luukku auki tietenkin... Maritta vaan totes, että sehän meni tosi hienosti ja mie taisin vaan nyökytellä epäuskosena!
Biib teki sen taas - yllätti täysin. Kyll siitä viel peltokoira taidetaan sittenkin leipoa, vaikka välillä onkin tuntunu siltä, ett hakkaa päätä seinään.
Ohho.

Romille oli sitten vähän tarkemmin suunniteltu setti...
A) Ohjaaja ei tiedä mitään jäljestä, eikä appari kerro!
B) Ohjaaja ajattaa vähintään 5 m liinalla ja pitää tasasen tuntuman (ei nyi, ei ohjaa, ei tee yhtään mitään ko tulee perässä!)
C) Osaan kulmista täysnamitus avuksi ja vahvisteeksi, osa tyhjiä. Pitkille suorille vähän ruokaa.
D) Jokunen esine, kahtotaan, mitä tekee, kun ei ohjata
Alku oli tönkömpi (ohjaajalta) mutta ekan kulman (jossa ohjaaja yritti jotain liinakuvioo tietämättäänkin!) jälkeen olo rentoutu ja oli kiva kulkea perässä. Romi kulki tasasesti, seilasi hieman, tarkisti pari harhaa lyhyesti. Ekan esineen merkkasi, mutta meni yli - päätin puuttua asiaan toisella esineellä, puutuin ja vikan esineen ilmasi sitten jo oma-aloitteisesti eikä pyrkiny ohi.
Eka kulma oli namitettu, meni hyvin, toka tyhjä kohtalaisesti, kolmanteen (tyhjä) jäi pyörimään - teki todella laajan (mutta alle liinanmittaisen) ympyrän, mutta ratkaisi sitten oikein - vika kulma oli taas nameilla ja meni hyvin. Jatketaan siis tällä - nameja avuksi ja tyhjiä väliin, jotta hoksaa ja saa vahvisteen muustakin kuin itse jäljestä (joka kyllä itsessään jo on iso palkka Romille)...

Maritta ei ois parempaa reeniä meille voinut tehdä - KIITOS! tuli just sitä mitä tilattiin!
Oli kivaa ja opin taas älyttömästi ja olo on jatkoa aatellen todella selkeä. Näitä ko sais paljon lisää...

Huomenna sitten mennäänkin toisiin hommiin - kootut selitykset sitten illemmalla.

Juujuujuu...

... kyll me ollaan ihan elävien kirjoissa, vaikka blogissa ei taas pitkään aikaan oo mitään elonmerkkejä näkynykkää.
Emäntä on ollu töissä ja reeneissä ja pikkujoulupalavereissä ja töissä ja reeneissä ja...

Muttaniin.
Ollaan me reenitty, joten yritellään skriivailla niistä jotain.

BIRKEN TOKOT 
On menneet ihan kivasti... Piilopaikkamakuu tehtiin ryhmässä ekan kerran viime viikolla ja, kuten arvasin, mitään eroa alopaikkikseen ei ollut nähtävissä - siellähän se makaa. Kaukoissa on alkanut ennakoimaan istumista ja tähän puututtiin eilisissä reeneissä. Luoksetulossa on alkanut valua, muttei järjettömän pahasti. Nouto hiljenee pikkuhiljaa (vai onko tää vaan ohjaajan ylipositiivisuutta?) mutta palautusvauhti on hidastunut ja palautusta on nyt oteltu pienellä hetsillä.
Ihan periaatteessa hyvillä mielin mennään kokeeseen, joskaan en oo lainkaan varma, miten suuret mahkut on ykköstulokseen! Mutta toisaalta, tän kauden tavotteet meni ja ylitty jo TK1:sen myötä, joten mennään rennosti vaan ja kahtotaan, miten avo aukenee.

BIRKEN JÄLKEILYT

n. 340 askelta, vanheni tunnin, 2 suoraa kulmaa oikealle, ruokaa säännöllisen epäsäännöllisesti

Motskua on saatu lisää ja tarkkuutta myöskin, mutta videoltakin näkee, miten ruokaa on loppupuolella hieman liian vähän ja ennen kaikkea liian harvassa. 

Pitää ottaa Birkelle jokin "askelmatematiikka" namitukseen, että saan namia tasaseen koko jäljelle - ilman jotain kaavaa kun se ei näjemmä yhtään pitemmissä jäljissä minulta onnistu. 

Muuten oon tässä vaiheessa ihan tyytyväinen.

ROMIN JÄLKEILYT 

n. 460 askelta, 8 suoraa kulmaa (oik, vas, oik, vas, oik, oik, oik, vas), esine lopussa, vanheni n. 1½h, ruokaa n. 10 askelta ennen kulmaa merkkinä/stopparina

Romin jäljestelyt on pohdituttaneet minuu nyt nämä pari päivää kovasti - ja hyvä niin!

Videoltakin vissiin näkee ja kuulee, että kovin on tuulista ja paikoitellen Romi ajaa ½-1m sivussa juurikin siksi - videolta taasen näkee vain puoliksi, miten inhottavan epäselkeästi ohjaaja yrittää vetää/nykiä/ohjata/repiä koiraa jäljen päälle, vaikka koira tekee hommia hyvin ja olosuhteiden mukaan... Lopulta Romilla loppuu ymmärrys ohjaajaa kohtaan ja lopussa menee jo paineelle. 

Eilen sitten tottisreenien jälkeen tuli pohdittua ja juteltua reenikamujen kanssa ja vihroin hoksasin, mikä minun ongelma on... EN LUOTA KOIRAAN!

Pelkään muka niin hirveästi sitä, että Romi menee kulmasta yli tai hukkaa jäljen, etten anna sen tehdä rauhassa. Jatkossa meinaan tehdä namitettuja ja tyhjiä kulmia sekaisin ja ajattaa huomattavasti pidemmällä liinalla ja antaa Romin hoitaa homma kotiin. Ja sitten jos virhe tulee tai jälki hukkuu, niin so what, niitä sattuu (tämä asenne on itelle yllättävän vaikea omaksua). Parasta ois tietty se, etten ite ees tietäs missä jälki menee, vaan oisin täysin Romin varassa. 

Jospa perjantaina pääsis jäljelle, niin pääsis koittaan tätä teoriaa... 

Loppuun vielä vähän lihashuollollista juttua...

Plikat ois tarkotus ehtiä hieromaankin tässä lähiviikkoina, mutta hehkutetaan nyt tässä, että yksi haave ois toteutumassa - Back On Trackin verkkoloimien hankkiminen!

Eilen käytiin Kymppikoiran uudessa Tampereen myymälässä Sirpaa moikkaamassa ja sovittamassa, minkä kokoiset verkkoloimet plikat joulupukilta saakaan... Romille tilattiin kokoa 55 ja Birkelle 55 tai 59 cm. 

Jo kauan oon oottanu sitä välikköä, kun on varaa plikoille moiset hankkia ja kiitos verottajan, tämä enskuussa onnistuu, hähää! 

Muttajuu, kyll me touhuttu ollaan. 

Jospa tässä pikkuhiljaa olis enempi aikaa bloggaillakkin...

Vastahan se syksy tuli...

Nti Marraskuu ROMI

... ja nyt alkaa jo syksy pikkuhiljaa siirtyileen taka-alalle ja talvi kurkkiin kannoilla!

Melko tarkkaan vuosi sitten näytti keli huomattavasti talvisemmalta ko nyt.

... Kokeita kohti!

Birke kotireeneissä keväällä '11. Kuva: Sini M.

Menimpäs eilen sitten faceen kirjottelemaan, että jos tänään menee Birken reenit putkeen, vaikka vaikeutettas, niin sitten vissiin pakko laittaa ilmoo enskuun NPKH:n kokeeseen...

Tein siis ekaa kertaa luoksetulon täydeltä matkalta - meni kerrasta upeesti! vaikka kotireeneissä on tarjonnut istumista, eikä olla liikettä monesti ees tehty stopista loppuun asti.
Kaukot otin täydeltä matkaa ja ne lipui mallikkaasti, liki täydellisesti.
Seuruukin oli yllättävän hiljanen (oisko ollu se, kun sai purkaa patukkaan ennen kentälletuloa?) ja perus-Birkeä, eli oikein hyvää.
Nouto on muuten hyvä, mutta siistiähän sitä pitää, kun tulee haukkua ja nosto ei ole mikään rauhallinen.
Paikkamakuun otin ennen kentälletuloa sen laidalla, keine problem.

the AVO-katsaus:

• Paikkamakuu
  - pitää otella ryhmässä, piilossaolo ei itsessään ole ollut ongelma.
• Seuruu
  - äänenhallintareeniä vähän, niin hyvä on. Ollaan oteltu myös juoksuosuuksia heti alkuun, sillä yökokeessa tämä kaavio nosti kierroksia turhan paljon. 
• Liikkeestä maahan
  - ei kummia... ylläpitoo
• Luoksetulo 
  - vahvistelu jatkukoon! Osaa täydeltä matkalta, joten sitä voitaneen vaatia. Eikä saa unohtaa läpijuoksuja, ettei ala ennakoida...
• Liikkeestä seisominen
  - ollut hyvä, takanakäymistä vahvistellaan, että malttaa pysyä yhtä hyvin ko tähänkin asti
• Nouto
  - haukkua ja holtiton nosto, muuten hyvä. Tehdään heittoreeniä (namitan, kun B pysyy sivulla) ja varsinaiset noudot tehdään aluksi niin, että vien kapulan kauemmas. Kierroshallintaa, heitto on se, mikä nostattaa...
• Kaukot
  - ylläpitoa. Liikkurin kanssa pitää ehottomasti koittaa ennen koetta, jotta tottuu!
• Hyppy
  - haukkuu. Muuten on hyvä ja selvästi helpompi kuin alokkaassa... Kierroshallintaa ja namittamista.

Että joo, reeniä nyt sitten vaan ja tietty toivotaan, että mahrutaan kokeeseen! 

Koepaikkakyselyn lähettelin jo. 

Kokeita kohti...?...

Romi tänä kesänä. KUVA: Sini M.

Pitäs päästä jäljelle, kunnon pellolle. Huomenna mentäs, vissiin nurtsille - hyvä kuitenkin, että johkin ainakii.
Alkukausi reenittiin aika hyvää tahtia, mutta syksyllä ei nyt olla ollenkaan päästy rytmiin mukaan...

Luin tuossa reenihimossani sääntökirjan sanottavat FH1-kokeesta.
Motivaatiota Romilla on, mutta hankalammissa paikoissa tarvitsee vielä vahvistusta.

Puutteet pähkinänkuoressa:

• Kulmat (osaa, mutta ollaan opettelemassa, miten haluan ne ratkottavan)
• Pituus (kokeessa 1200 askelta eli 600 askelparia - nyt tehty ehkä kolmasosaa tästä)
• Aika (kokeessa 3h, nyt ajatettu 1½-2h vanhoja jälkiä)
• Tahti (tuppaa kiihdyttelemään)
• Alustanvaihdot (näitä pitää ottaa ihan tarkotuksella)
• Liinankäyttö (ohjaajan avuista pitää päästä ja varmistaa, että Romi ajaa myös pitkällä liinalla hosumatta ja tarkasti)

Lisäksi on tietty monta pientä kosmeettista juttua, mutta tuossa nyt noita juttuja, jotka luen oikeasti vielä keskeneräisiksi... Harhoja tulee melkein aina, joten niitä on saatu ihan jees reenittyä.

Romihan osaa perusidean ja esineet, kulmat vielä teknisesti oikein ja loput on sitten tavallaan hienosäätöä. 

Nyt tarttis sitten vaan sitä aikaa ja paikkaa, jossa reeniä!

Kyllä se tästä...

Minun kortti! Kui hiano se on, kahtokaa ny!

Juu, eilen oli minun synttärit - joita en sen ihmeemmin kyllä noteerannut - ja olin ihan iloisesti yllättynyt, kuinka moni onnitteli.

Paras lahja oli nyt kuitenkin se, että Romi on taas kondiksessa!
Käytiin toissatiistaina ihan normisti reeneissä, mutta sitten yöllä se alkoi - kakkaralli.
Ensin meni Canikurit (jotka on aikanaan auttaneet hyvinkin, muttei ny enää) ja kun meno ei rauhottunut, perjantaina soittelin lääkärille ja kyselin, uskaltaako koittaa Promaxilla viikonlopun yli. Koska Romi oli yleisvoinniltaan muuten hyväkuntoinen (joi, ruoka maistui, halusi leikkiä, ei kuumetta) päätettiin vielä koittaa.
Alku menikin hyvin ja perjantai-lauantai -yö meni ihanan rauhallisesti ja lauantai meni ilman rallaamista.
Sunnuntaiaamuna se sitten taas alkoi - pahimpana siihen mennessä. Ei muuta kun nestettä kitusiin ja toivottiin, että viimeinen Promax -satsi vielä vaikuttaisi.
Maanantaiaamuna soitin taas lääkäriin ja sinne sitten matkattiin.
Nestettä, kipulääkettä, pahoinvointilääkettä sekä antibioottia - maanantaista lähtien vointi on ollut hyvä (kuten kuuluukin, muuten olisi ollut syytä epäillä jotain vakavampaa) ja se on siis minun paras synttärilahjani.

Diagnoosina oli akuutti suolistotulehdus. Tällaista on kuulemma runsaasti liikenteessä, eikä (onneksi!) aina iske lauman jokaiseen koiraan...
Ollaampas siis tarkkoina, ettei vuffet pääse mutustelemaan mitään epämääräistä tai haistelemaan löysiä kasoja tuolla ulkoillessa.

Elossa siis ollaan, vaikka viikko tuossa hulahtikin aika zombina.
Nyt täällä mennään jo suht normirytmissä, vaikka ab-kuuri vielä jokusen päivän jatkuukin. Kaikki hyvin.

Lokakuu

Ndit LOKAKUU - Birke & Romi

Plikat syksyllä '11... Birkellä on tässä 6 pikkukipparaa alullaan.
Jonkinsortin (lumetonta) joulukorttikuvaa tässä tavoiteltiin, mutta pienellä modauksella sopii syksyyn paljon paremmin...