 |
| Minun kortti! Kui hiano se on, kahtokaa ny! |
Juu, eilen oli minun synttärit - joita en sen ihmeemmin kyllä noteerannut - ja olin ihan iloisesti yllättynyt, kuinka moni onnitteli.
Paras lahja oli nyt kuitenkin se, että Romi on taas kondiksessa!
Käytiin toissatiistaina ihan normisti reeneissä, mutta sitten yöllä se alkoi - kakkaralli.
Ensin meni Canikurit (jotka on aikanaan auttaneet hyvinkin, muttei ny enää) ja kun meno ei rauhottunut, perjantaina soittelin lääkärille ja kyselin, uskaltaako koittaa Promaxilla viikonlopun yli. Koska Romi oli yleisvoinniltaan muuten hyväkuntoinen (joi, ruoka maistui, halusi leikkiä, ei kuumetta) päätettiin vielä koittaa.
Alku menikin hyvin ja perjantai-lauantai -yö meni ihanan rauhallisesti ja lauantai meni ilman rallaamista.
Sunnuntaiaamuna se sitten taas alkoi - pahimpana siihen mennessä. Ei muuta kun nestettä kitusiin ja toivottiin, että viimeinen Promax -satsi vielä vaikuttaisi.
Maanantaiaamuna soitin taas lääkäriin ja sinne sitten matkattiin.
Nestettä, kipulääkettä, pahoinvointilääkettä sekä antibioottia - maanantaista lähtien vointi on ollut hyvä (kuten kuuluukin, muuten olisi ollut syytä epäillä jotain vakavampaa) ja se on siis minun paras synttärilahjani.
Diagnoosina oli akuutti suolistotulehdus. Tällaista on kuulemma runsaasti liikenteessä, eikä (onneksi!) aina iske lauman jokaiseen koiraan...
Ollaampas siis tarkkoina, ettei vuffet pääse mutustelemaan mitään epämääräistä tai haistelemaan löysiä kasoja tuolla ulkoillessa.
Elossa siis ollaan, vaikka viikko tuossa hulahtikin aika zombina.
Nyt täällä mennään jo suht normirytmissä, vaikka ab-kuuri vielä jokusen päivän jatkuukin. Kaikki hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kah, kiva kun poikkesit.
Jätäs tassunjälkesi!